Jee, nyt se on varmistunut. Meidän pikku-Rudy (20.4. 6 kk) pääsee aloittamaan agilityn 2.5. Itä-Helsingin Agilityharrastajien penturyhmässä. Kyse on enemmänkin kontakti- yms. hallintaharjoittelusta, joka luo sitten perustaa agilityn varsinaiselle harrastamiselle. Rudy on muutenkin kovin innostunut nameista ja leikkimisestä, joten palkkauksesta tuskin tulee ongelmaa. Muutenkin Rudy on kovasti innostunut yhteisestä tekemisestä, joten Rudyn kanssa harrastaminen, ainakin lähtökohtien perusteella, pitäisi sujua paremmin kuin Väinön kanssa aikoinaan.

Vähän päivitystä meidän blogiin. Väinöllä todettiin maaliskuussa toisen asteen patella luksaatio molemmissa polvissa. Varmuuden vuoksi käytiin vielä magneettikuvauksessa kuvaamassa selkä, joka onneksi oli terve. Reilu viisi viikkoa sitten Väinön polvet leikattiin ja toipuminen on nyt hyvässä vauhdissa. Väinö pystyy jo kävelemään, joskin juokseminen ja hyppääminen on vielä hieman vaikeaa. Portaatkin kuljetaan kaksi koipea kerrallaan eli Väinö ikään kuin punnertaa etutassuilla takatassut seuraavalle portaalle. Harrastukset meillä on nyt olleet vähän jäissä tämän takia, mutta kotioloissa on harjoiteltu tokoa ja muita temppuja leikkimielellä. Näin kevään saapuessa aloitetaan kohta taas jäljestäminen

Rudyn kanssa käytiin eilen City-Puudeleiden järjestämissä näyttelytreeneissä. Kovasti kehuivat poikaa ja se meni suhteellisen hyvin. Kyllä siitä vielä hieno näyttelykoira tulee! Rudy ei onneksi ole kauhean kiinnostunut muista koirista, jonka vuoksi sitä on helppo motivoida esimerkiksi ruoan ja leikin avulla.

Eräs nainen tuli ulkona vastaan ja Rudyn nähdessään sanoi, ettei ole koskaan nähnyt noin kaunista koiraa. Rudy oli juuri pari tuntia ennen pesty ja puunattu oikein viimeisen päälle Itse olin hieman siistinyt poikaa, mutta varsinaiseen trimmiin mennään vasta 27.5. Ensimmäiseen näyttelyyn Rudy pääseekin sitten 28.5. isoihin pentuihin, sillä poika täyttää 7kk 20.5. Kesällä olis tarkoitus mennä toiseen pentunäyttelyyn kesäkuun puolessa välissä, heinäkuun lopulla ja puolessa välissä elokuuta mennäänkin sitten jo viralliseen junnuluokkaan! Rudyn kanssa on tarkoitus tässä kevään aikana käydä myös mätsäreissä hakemassa kehäkokemusta.

Rudyn kanssa aloitetaan mahdollisesti nyt keväällä myös meidän agilityseuran penturyhmässä Eli pieni poika pääsee heti pienestä pitäen harrastamaan. Rudyn kanssa on myös tarkoitus aloittaa jäljestämistreenit, kunhan lumet ensin hieman sulavat. Syksyllä Rudyn kanssa on tarkoitus jatkaa agilityn parissa ja sen lisäksi ajattelin mennä herran kanssa vielä tokokurssille. Joten harrastuksia tällä pikku miehellä riittää!

Tänään olivat vuorossa agitreenit kolmen viikon tauon jälkeen. Ja Väinö oli liekeissä!! Harjoiteltiin valssausta ja persjättöä sekä lopuksi otettiin radan pätkä. Sillä välin kun muut treenasivat ohjausta, sai vieressä itsenäisesti treenailla A-estettä, keppejä ja keinua.

Aloitettiin Väinön kanssa sitten A-lta ja kepeistä - ja hienosti meni!! Väinölle tekee selkeästi hyvää pitää välillä vähän taukoa, niin löytyy sitten taas uudella tavalla intoa treenata! Mutta tosiaan kepitkin menivät hienosti ja innokkaasti. Tosin niitäkään ei nähtävästi voi treenata kuin vain pari kertaa per treenit, koska loppua kohden Väinö alkoi jättää osan kepeistä väliin... Mutta valssauksen kanssa Väinö meni hienosti ja persjättökin onnistui suhteellisen hyvin. Tosin Väinö on helpompi pitää kontaktissa kun mieluummin valssaa ja katsekontakti säilyy.

Ratojen muuttamisen ja toisten vuorojen aikana Väinö istui hienosti hiljaa paikallaan Kun vielä viime treeneissä Väinö pomppi paikallaan ja räkytti muille minkä kerkesi... Mitä lie pienen pojan päässä tapahtunut! Muutenkin uskalsi hyvin pitää vapaana, vaikka toiset treenasivat suhteellisen lähelläkin. Ei ollut yhtään kiinnostunut toisista koirista, vaan oli hyvässä työvireessä Kyllä siitä vielä hieno kisakoira tulee, varsinkin kun treenataan vielä vuosi lisää ennen kisauran aloittamista!!

Vuosikin vaihtui ja edessä on uudet kujeet!

Väinön elämässä on tapahtunut viime kuun aikana isoja muutoksia. Väinön kaveriksi on muuttanut 16.12.2010 aprikoosin keskikoinen villakoira poika Chamaemorus Bon Morceau alias Rudy. Rudy on syntynyt hauskasti 20.10.2010. Nimensä Rudy sai rap-artisti Ruudolfin mukaan, jota myös Rudyksi kutsutaan. Ja tämä isännän toiveesta.

Väinöllä on ollut myös joulutauko harrastuksista. Agilitytreenien oli tarkoitus alkaa eilen. Väinö ei kuitenkaan päässyt paikalle, koska pojalla oli ollut takapää jumissa ja eilen kävimmekin koirahierojalla hieromassa jumeja pois. Jo syksyllä olimme ihmetelleet kun Väinö oli alkanut murisemaan vaatteiden pukemisen ja riisumisen yhteydessä. Kävimme silloin eläinlääkärissäkin, joka tosin väitti ettei Väinössä ollut mitään vikaa... Noh, onneksi en luovuttanut ja tulin kysyneeksi Villakoirafoorumilta neuvoa ja sieltä neuvottiinkin ottamaan yhteyttä koirahierojaan, koska eläinlääkärit eivät aina tajua lihasjumeista. Hieroja, Liisa Tikka, totesikin, että takapään lihakset olivatkin kovin juntturassa.

Tunnin hieronnan jälkeen Väinö olikin ihan eri mies, kirmaili onnellisena ympäri Masseterin tiloja. Myöskin vaatteet sai taas pukea ilman murinaa ja Rudynkin kanssa leikkiminen muuttui todellakin leikkimiseksi sen murina-mörinä-pelleilyn sijaan :) Joten kyllä kannatti uskoa itseensä, että tuntee oman koiransa ja että sillä on nyt oikeasti jotain pielessä. Jos olisin uskonut vain eläinlääkäriä, kärsisi Väinö edelleenkin lihasjumituksista eikä voisi nauttia elämästään niin kuin hän nyt tekee!!

Tänään oli taas vuorossa agitreenit. Väinö ei meinannut nahoissan pysyä, kun piti ulkona odotella halliin pääsyä. Treeneissä aloitettiin radalla, jossa harjoiteltiin välistä vetoja ja toisella kerralla takaa kiertoja. Radalla oli myös putki, jonka suu ei ollut ihan suoraan edessä, vaan sinne piti hieman kiertää takakautta. Väinö ei meinannut ensin hahmottaa sitä, mutta muutaman yrityksen jälkeen Väinö tajusi jutun juonen. Välistä vedot ja takaa kierrot sujuivat hienosti.

Radan loppupuolella oli myös pussi, joka noin muuten sujuu Väinöltä ongelmitta, mutta juuri kyseisen pussin kanssa Väinöllä on ollut paljon ongelmia. Pussin kangas on raskasta muovia, eikä herra oikein meinaa päästä siitä läpi... Sitä harjoiteltiinkin sitten hetki siten, että kouluttaja piti pussin suuta hieman ylhäällä ja itse houkuttelin Väinöä toisesta päästä. Lopulta päästiin sitten pussista ihan ilman apuakin läpi, mutta aika hitaasti herra sieltä tuli.

Keinua harjoiteltiin ja se menikin varsin mallikkaasti. Väinö meni hienosti riittävän pitkälle kontaktialueelle. Kepit menivät Väinöltä hienosti kun itse menin keppien vasemmalta puolelta. Silloin Väinö osasi hienosti hakea oikean välin ja pujotella kepit. Mutta kun Väinön piti mennä kepeille kun itse olin keppien oikealla puolella, meinasi Väinö mennä joko ohi tai keppien väärältä puolelta. Hieman treenaamalla sekin alkoi onneksi sujumaan.

Tosin treenatessamme sivussa rengasta, pääsi toiselta treenajalta koira karkuun ja sehän pääsi sitten yllättämään Väinön ja minut siinä samalla. Väinö säikähti ja oli heti puolustamassa itseään. Onneksi herra ei sen enempää ottanut siitä itseensä, mutta sen jälkeen herra ei enää voinut sietää tätä toista koiraa...

Yleisesti ottaen Väinöllä tuntui olevan treeneissä enemmän intoa kuin keskittymiskykyä. Ensimmäisellä kerralla Väinö lähti vain innoissaan juoksemaan pitkin hallin puolikastamme. Herra näytti juoksevan vain juoksemisen ilosta, sai siis kunnon hepulit. Onneksi (tai "onneksi ja onneksi") treeneissä oli meidän lisäksi vain toinen koirakko, joten ei haitannut vaikka herra vähän omiaan touhusikin. Muuten Väinö oli hienosti kontaktissa. Kun päästi herran kopista ulos, ei herra vilkaissutkaan toiseen koiraan, vaan kulki vieressäni tuijottaen että mitäs sitten tehdään. Joten hymyssä suin lähdettiin kotia kohti!

Niin se talvi sitten tulla täräytti tänne Etelä-Suomeenkin. Ja Väinöhän siitä innostui!! Aamulla sinkoili minne sattui pääsemään, kun oli niiiin ihanaa juosta ja sukellella lumessa. Päivällä sama meno jatkui ja tehtiinkin sitten pikkasta vajaat 1,5 h lenkki. Kierrettiin kunnolla: koirapuiston, pellon ja metsän kautta Samalla ihasteltiin kaunista valkoista luontoa. Väinö sai juosta osan matkasta vapaana ja sellaista rallia menikin että oksat pois!! Se saikin monia metrejä minua enemmän kilometrimittariinsa kun juoksenteli polulla edestakaisin. Mutta kivaa oli ja se on pääasia!!

Illalla oltiinkin sitten ensimmäistä kertaa koirakoulu Silkkitassun "Vauhtia luoksetuloon" -kurssilla. Kurssi oli nurmikentällä (tai sen pitäisi olla nurmikenttä, mutta tänään se näytti enemmänkin lumi-/loskakentältä) ja osaanottajia oli huimat kaksi. Me ja sitten eräs nainen mäyräkoiransa kanssa. Tämä ensimmäinen kerta meni lähinnä tutustuessa ja kouluttajan selvitellessä koirien taustoja ja osaamista. Kouluttaja kertoi myös omasta taustastaan avoimesti, joka oli mukavaa. Kun hän kuvaili erästä koiraansa, pystyin niin samaistumaan hänen kertomaansa. Väinökin kun joskus tuntui maailman vaikeimmalta koiralta ja kuinka aluksi käämit paloivat vähän turhankin usein. Mutta hänen sanansa allekirjoitan myös minä: toisaalta sellainen koira on myös maailman paras koira, koska silloin tulee itse oppineeksi erilaisia tapoja kouluttaa ja oppii rutkasti esimerkiksi kärsivällisyyttä. Eikä sitten enää myöhemmin (seuraavien koirien kanssa) stressaa kaikista pikku asioista.

Väinöllä oli tänään taas hyvä päivä ja kouluttaja näki Väinöstä pääasiassa sen hyvän puolen Kouluttaja ihmettelikin, että miten hyvin se tottelee ja kuuntelee urokseksi. Väinö oli hänen mielestään käytökseltään hyvin narttumainen *naurua*. Joten kyllä siitä kastraatioista on ehdottomasti ollut jotain hyötyä (oikeasti ISO apu). Kouluttaja ihasteli myös Väinön osaamista, herralle kun aktivointitemput ja tokoilu eivät ole mikään uusi asia. Muutenkin Väinö oli tänään hyvin kuulolla. Ja en voinut olla kuin ylpeä herrasta

Jo toisen kerran viikon sisään kuulen kouluttajan ihmettelevän Väinön työskentely-innokkuutta. Viime sunnuntaina jäljestyskurssin kouluttaja ihasteli Väinön työmoraalia ja tänään myös Luoksetulo-kurssin kouluttaja. Kertoi vain sitten, että suurin osa villakoirista, jotka tulevat kursseille, ovat lähinnä näyttelykoiria ja istua tapittavat omistajiaan. Varsinkin jäljestyskursseilla villakoiria näkee kuulemma ikävän harvoin, etenkin kun villakoira on alunperin kehitetty metsästyskäyttöön (ollut vedestä noutava). Väinö on siinä suhteessa onnellinen yksilö, että edessä häämöttää aktiivinen tulevaisuus agilityn, jäljestyksen, mahdollisesti tokon, metsässä samoilemisen ja lenkkeilyn merkeissä. Ja tietysti kaikenlaisten erilaisten kurssien ja koirakavereiden tapaamisten muodossa! Ei käy kiistäminen, että tällä koiralla on aika hyvin pullat uunissa!!

Väinön kanssa oli tänään pitkän tauon (2vkoa) jälkeen agitreenit. Väinön kanssa on viimeisen puolentoista viikon aikana tehty todella vähän ja lenkeilläkään ei ole juuri kontaktia treenattu. On vain nautittu ulkoilusta. Joten odotukset eivät olleet kovin korkealla.

Mutta Väinöpä päätti yllättää. Herra otti kontaktia koko treenien ajan, eikä juuri häiriintynyt muista koirista. Radat menivät hienosti, tosin taas käännöksissä oli pientä ongelmaa, mutta sekin saatiin kouluttajan neuvoilla paremmaksi Radallahan oli siis Väinön uber-suosikki A-este ja A:n alla putki. Tehtiin siis vähän kahdeksikon muotoista rataa, jossa piti vuorollaan mennä putkeen ja vuorollaan A:lle. Aluksi Väinö meinasi karata A:lle myös silloin kun olisi pitänyt mennä putkeen, mutta treenien loppua kohden Väinö onnistui jopa valitsemaan putken A:n sijasta käskyn ja ohjauksen avulla.

Muiden vuorojen aikana treenattiin itsenäisesti keppejä ja keinua. Kepit menevät aika varmasti jo, mutta vauhtia tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Onneksi perjantaina 26.11. ollaan menossa Agility Akatemiaan Juha Oreniuksen yksityistunnille muutaman muun lajinharrastajan kanssa ja sen yhtenä tarkoituksena olisi saada apua juuri pujotteluun. Keinun kanssa Väinö yllätti myös ihan täysin. Poika meni pitkälle kontaktialueelle (ei siis jäänyt keskivaiheille himmailemaan niin kuin yleensä aiemmin) ja otti kontaktipinnat hienosti.

Joten olen erittäin tyytyväinen päivän treeneihin. Ikinä ei ole kontakti ollut näin hyvä! Ratojen pätteeksi leikittiin "ketun hännällä" ja leikittiin siis ihan 1-1,5 metrin päässä toisista koirista. Ja Väinö siis keskittyi vain lelun repimiseen!! Ihan mahtia, ehkä se kisaura ei olekaan niin kaukainen ajatus

Tänään oli jäljestyskurssin viimeinen kerta ja aiheena oli verijälki. Kurssin kouluttaja oli käynyt aamulla ennen kahdeksaa vetämässä Väinölle verijäljen, jotta jälki saisi vanhentua rauhassa ja tarjoaisi Väinölle enemmän haasteita. Koska aiemmin Väinö on osoittanut lahjakkuutta jäljestämistä kohtaan, haluttiin nyt testata miten hyvä herra oikeasti on. Jälki oli myös aiempaa pidempi. Kouluttajan nähdessään Väinö innostui todella ja työmotivaatio kasvoi huippuun. Oikein meinasi itku tulla, kun poika olisi heti halunnut päästä ajamaan.

Lähdimme ajamaan jälkeä noin 12.20, jolloin jälki oli 4,5 tuntia vanha. Jäljestämistä vaikeutti myös koko aamun jatkunut sade, joka oli levittänyt ja laimentanut hajua. Aluksi kouluttaja pohtikin, onko jälki liian vaikea Väinölle, koska kyseessä oli kuitenkin vasta Väinön neljäs kerta jäljestämässä. Päätimme kuitenkin kokeilla ja kyllä kannatti. Muutaman kerran Väinöä piti avustaa hajujäljen löytymisessä, se kun meinasi välillä hukkua. Hienosti Väinö kuitenkin eteni, hitaasti mutta varmasti.

Vaikka muuten Väinö ei voi sietää sadetta, niin jäljestäessään se ei tunnu edes huomaavan sitä. Nytkin se keskittyi täysillä työntekoon ja jäljen ajamiseen. Oli hienoa nähdä kuinka tarkasti se haisteli maata ja eteni järjestelmällisesti. Vaikka herra välillä eksyi jäljeltä, se palasi hienosti takaisin aikaisempaan kohtaan ja jatkoi siitä. Varmasti harjoittelemalla herrasta saadaan vielä tarkempi ja taitavampi jäljestäjä.

Kouluttaja kehui Väinön muutenkin rohkaistuneen ja reipastuneen, varsinkin kun vertasi tämän päiväistä Väinöä neljän viikon takaiseen. Jäljestäminen on antanut Väinölle onnistumisen kokemuksia ja näin on saatu hieman nostettua herran itsetuntoa. Jäljestäminen kun on siitä hyvä, että siinä koira on pääosassa. Koira saa paljon positiivista palautetta, eikä ollenkaan negatiivista. Ja hyvin tehdyn työn päätteeksi löytyy aina hyvää syötävää, mikä kannustaa jatkamaan Kouluttaja sanoi, että on ihanaa nähdä myös villakoira työskentelemässä. Itsestäni ainakin on tärkempää, että koira saa toteuttaa lajityypillisiä taipumuksiaan ja olla KOIRA, kuin olla aina viimeisen päälle laitettuna sohvakoristeena!!

Väinö pääsi tänään nauttimaan lajitoveriensa seurasta ihan urakalla, kun päädyimme koirapuistoon, jossa oli sovittu villakoiratapaaminen. Paikalla oli toistakymmentä koiraa, joista isovillakoiria oli kuusi, ainakin kolme keskikokoista sekä Väinö kääpiöiden edustajana + lauma bichoneita ja muutama leijonakoira. Paikalla eksyi muutama ulkopuolinenkin koiriensa kanssa, mutta heille tuli "lähtö" aika nopeasti. Eivät vissiin kestäneet villisten menossa mukana

Olimme puistossa noin 1,5 tuntia, joka sisälsi paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pienemmät meinasivät välillä jäädä isompien jalkoihin ja vauhdin hurmassa meinasivat puut olla vähän liian lähellä Mutta vahingoilta vältyttiin ja kaikilla näytti olevan erityisen hauskaa. Sää suosi kerrankin villisten omistajia, kun aurinko paistoi ja maa oli kuivaa. Väinö sai mahdottoman paljon liikuntaa, kun herra juoksenteli kavereiden kanssa ympäri ämpäri puistoa. 7 kk vanhan keskari villakoira-neidin kanssa oli myös ihanaa painia Kaikki koirat olivat niin kauniita ja itse meinasin ihan häikäistyä kaikista niistä upeista koirista! Taas vahvistui, että oikea rotu on tullut valittua ja tässä pysytään! Ne ovat vain niiiiiin kauniita!!

Säikähdykseltäkään ei vältytty, kun yksi villakoirista karkasi kotiin portinavauksen yhteydessä. Onneksi koira kuitenkin asui puiston lähellä ja juoksi suoraan kotiin, josta omistaja nappasi koiran kainaloonsa. Joten onni onnettomuudessa!

Nyt herra nukkuukin sohvan nurkassa tyytyväisenä! Ja on siis nukkunut siitä lähtien kun tultiin kotiin eli noin kolme tuntia Eli taisi olla hyvä päivä Väinölläkin!

Ohjaajan sairastelun vuoksi tämän viikon agitreenit jäivät välistä, joten siirrytään suoraan tämän päiväisiin jälkitreeneihin. Tänään jäljet tehtiin metsään, edelliskertaista haastavampaan maastoon. Teimme taas ensin kaksi jälkeä jokaiselle osallistujalle, jonka aikana ensimmäiset jäljet saivat hetken vanheta. Tällä kertaa käytimme sukkahousun punttiin laitettua tonnikalaa jäljen vetämiseen. Ja loppuun tietysti lusikallinen itse tonnikalaa palkinnoksi tehdystä työstä.

Väinön ensimmäinen jälki sisälsi matkalla yhden käännöksen ja vastasi pituudeltaan suurin piirtein aiemmin tehtyjä jälkiä. Jälkien teon + jälkien välisten ajan poika oli kuin tulisilla hiilillä, eli steppaili malttamattomana vuoroaan odotellessa. Itkukin sieltä taisi pari kertaa päästä kun olisi jo halunnut päästä itse asiaan. Kouluttajakin huomasi Väinössä tapahtuneen muutoksen verrattuna edelliseen kertaan ja nauroi pojassa syttyneelle innokkuudelle. Ensimmäisen jäljen poika vetikin tarkasti eikä juuri erehtynyt jäljeltä. Lopussa odottanut palkka katosi nopeasti parempiin suihin.

Toisen jäljen alkaessa Väinö ei meinannut pysyä nahoissaan. Herra veti joka suuntaan, kuin tietäisi, että kohta alkaa! Toinen jälki oli tehty hieman vaikeampaan maastoon (erilaisia pintoja) ja se sisälsi kaksi käännöstä. Jälki oli myös noin tuplasti pidempi kuin aiemmin. Pari kertaa Väinö harhautui oikealta reitiltä, tosin silloinkin kyse oli vain muutamasta metristä. Mutta kun Väinö tajusi että oli hukannut jäljen, palasi poika takaisin etsimään jälkeä ja jatkoi siitä hienosti maaliin asti. Voi sitä pienen pojan riemua  Ensi kerralla kouluttaja vetääkin meille valmiiksi jäljet, jotta ne ehtivät kunnolla vanheta ja tarjoavat Väinölle enemmän haasteita. Katsotaan miten suu sitten pannaan!

Siihen nähden, että tämä oli Väinön kolmas kerta jäljestämisessä, kehui kouluttaja Väinöä luonnonlahjakkuudeksi. Hän kehui myös Väinön taitoa keskittyä itse jälkeen, sitä kuinka rauhallisesti ja järjestelmällisesti Väinö etenee jäljellä. Kouluttaja sanoikin Väinöä pieneksi työnarkomaaniksi, kun on jäljestämisestä kyse Huokaisin, että kumpa poika keskittyisi myös agilityyn samalla innokkuudella ja tarkkuudella (ei välittänyt jälkikurssilla muista koirista juuri mitään, vaan jäljestäminen vei niistä voiton), jolloin kouluttaja antoikin hyvän vinkin ja ehdotti tekemään jäljen ennen treenejä lähimaastoon ja viemään koiran treenien jälkeen jäljestämään. Näin voitaisiin siirtää jäljestämiseen liittyvä tunnetila myös agilityyn, jolloin siihen saataisiin uutta draivia!!