Ilta sujui taas agilityn merkeissä. Tällä kertaa harjoittelimme takaaleikkaamista. Ensin en meinannut tajuta takaaleikkaamisen ideaa, mutta kun se kirkastui, alkoi juttu luistamaan paremmin. Eli minun piti hidastaa aiemmin ja pitää omat liikeratani tiukempina, niin että Väinö ei juuri ehtinyt huomata puolen vaihdostani. Sen jälkeen rata ja siihen kuuluvat takaaleikkaamiset sujuivat muuten hyvin, mutta mutkissa Väinöllä oli liian suuret kaaret. Niiden vuoksi Väinöltä jäi lähes joka kerralla joku aita välistä kun se ei saanut ajoissa käännettyä itseään. Esimerkiksi takaakierto meni kaikilla neljällä kerralla liian pitkiksi, kun Väinö juoksi aidan jälkeen liian pitkälle eikä huomioinut ohjaustani. Lopuksi otinkin lelun käteeni. Sen avulla sain kiinnitettyä Väinön huomion paremmin ja pienennettyä kaaria.

Muuten treeneistä jäi hyvä fiilis. Vaikka Väinö ei aina keskittynytkään ohjaukseeni, ei se kuitenkaan lähtenyt muiden koirien  luokse vaan tuli minun luokseni kuin ihmetellen, että mihin sä oikein jäit. Oli kovasti namien ja lelun perään, mikä tuntui hienolta. Muiden treenivuorojen aikana Väinö osasi rauhoittua välillä häkissä, välillä muita taitoja harjoitellen. Kovasti on työtä vielä edessä jos kilpailuihin mielii, mutta onneksi koirakin on vielä nuori (tammikuun kolmantena tulee 2,5 vuotta täyteen), joten harjoitella ehtii