Väinö on nyt reilu kaksi vuotias kääpiövillakoira (syntynyt 3.7.2010). Pienestä pitäen Väinö on osoittanut herra iso herran elkeitä, nostaen esimerkiksi koipea 8 viikkoisesta lähtien. Joskus 5 kuukautisena Väinö tajusi, että ilman remmiä voi lähteä omille teilleen miten tahtoon ja siitä lähtien Väinöä on yritetty kouluttaa erinäisin keinoin, tuloksetta. Ajan kanssa myös Väinön ego kasvoi ja Väinö onkin iso koira pienen koiran ruumiissa. Ulkona Väinö vetää erilaisista yrityksistä huolimatta ja räyhää muille koirille, joskus myös esimerkiksi ihmisille. Muutenkin Väinö pitää äänestään vähän liian paljon, joka on näkynyt esimeriksi yksin ollessa ulvomisena ja haukkumisena sekä järjettömänä räyhäämisenä kun ovikello soi. Väinö kastroitiin 8.9.2010 ylettömien hormoonihuurujen takia. Kontakti poikaan oli olematon ja ainoa mikä Väinöä näytti kiinnostavan oli tytöt ja suvun jatkaminen.

Väinön kanssa on käyty kaikenlaisia kursseja. Ensimmäisenä käytiin pentukurssi, jossa Väinö tuntui olevan enemmän kiinnostunut muista koirista kuin omistajansa kanssa treenaamisesta. Sen jälkeen on käyty tokon alkeet, rauhoittumis- ja itsehillintäkurssi, arkitottelevaisuuden alkeet, agilityn alkeet ja agilityn alkeet jatko. Väinön kanssa eteentulleiden haasteiden vuoksi olemme käyneet myös kahdesti ongelmakoirakouluttajalla, mutta näistä kerroista ei ole juuri ollut apua. Treeneissä Väinön mielenkiinto on paljon enemmän muissa koirissa kuin itse tekemisessä.

Lähes vuosi sitten pääsimme treenaamaan Itä-Helsingin Agilityharrastajiin. Agilityssakin usein vain perävalot vilkkuvat, kun Väinö viilettää ihanien tyttöjen perään. Ja kyllä ne pojatkin kelpaa. Tosin nyt meillä on ollut koko kesä taukoa agista erinäisten väärinkäsitysten vuoksi. Mutta onneksi treenit alkavat taas ensi viikon tiistaina

Viimein oikea menetelmä Väinön koulutusta varten on tainnut löytyä. Kävin viikko sitten koirakoulu Heiluvan Hännän Vetämättä ja räyhäämättä hihnassa sekä muu koiran ongelmakäytös -luennolla. Siellä sain mahtavia vinkkejä ulkoiluun ja yleisesti kontaktin löytymiseen. Kurssin avulla innostuin naksutinkoulutuksesta ja tulipahan ostettua Egtvedt Mortenin ja Koste Cecilien kirja "Naksutinkoulutusta koirallesi". Kirja on luettu kohta kahteen kertaan varmuuden vuoksi ja kirjassa olevia harjoitteita tehty. Olen ihan myyty tälle menetelmälle, joka pohtautuu positiiviselle vahvistamiselle ja koiran oma-aloitteisuuden lisäämiselle

Nyt viikon jälkeen Väinön kontakti on parantunut huomattavasti. Suurimman osan lenkistä Väinö kulkee taitavasti vasemmalla puolella kontaktia tarjoten, eikä poukkoillen joka suuntaan ja joka hajun perään niin kuin ennen vanhaan.  Kontakti vaikeutuu heti kun Väinö havaitsee muita koiria. Väinö pysähtyy paikoilleen tai vastaavasti alkaa vetää toista koiraa kohti tuijottaen koko ajan intensiivisesti. Riittävän eteisyyden kanssa muistaa välillä vilkaista minuakin ja sitten tietenkin heti naksu ja nami. Koiran tullessa liian lähelle joudun itse menemään Väinön ja toisen koiran väliin, jotta Väinön huomio löytyy. Taas omaehtoisesta kontaktista naksu ja nami. Kovasti yrittää kuitenkin ohitseni ja siinä saa sitten steppailla blokatakseen Väinön näköyhteyden toiseen koiraan. Väinön reaktiot muita koiria kohdattaessa ovat kuitenkin hieman laimentuneet. Ei enää niin kovasti yritä ohitseni, ei räyhää niin voimakkaasti ja ottaa kontaktia nopeammin. Pitkäänhän tuo on saanut riehuakin, joten en oletakaan, että ongelmat poistuisivat yhdessä yössä, viikossa tai kuukaudessakaan. Tulokset ovat lupaavia ja menetelmä sopii paremmin kuin hyvin yhteen arvomaailmani kanssa, niin tästä on hyvä jatkaa