Tänään oli taas vuorossa agitreenit. Väinö ei meinannut nahoissan pysyä, kun piti ulkona odotella halliin pääsyä. Treeneissä aloitettiin radalla, jossa harjoiteltiin välistä vetoja ja toisella kerralla takaa kiertoja. Radalla oli myös putki, jonka suu ei ollut ihan suoraan edessä, vaan sinne piti hieman kiertää takakautta. Väinö ei meinannut ensin hahmottaa sitä, mutta muutaman yrityksen jälkeen Väinö tajusi jutun juonen. Välistä vedot ja takaa kierrot sujuivat hienosti.

Radan loppupuolella oli myös pussi, joka noin muuten sujuu Väinöltä ongelmitta, mutta juuri kyseisen pussin kanssa Väinöllä on ollut paljon ongelmia. Pussin kangas on raskasta muovia, eikä herra oikein meinaa päästä siitä läpi... Sitä harjoiteltiinkin sitten hetki siten, että kouluttaja piti pussin suuta hieman ylhäällä ja itse houkuttelin Väinöä toisesta päästä. Lopulta päästiin sitten pussista ihan ilman apuakin läpi, mutta aika hitaasti herra sieltä tuli.

Keinua harjoiteltiin ja se menikin varsin mallikkaasti. Väinö meni hienosti riittävän pitkälle kontaktialueelle. Kepit menivät Väinöltä hienosti kun itse menin keppien vasemmalta puolelta. Silloin Väinö osasi hienosti hakea oikean välin ja pujotella kepit. Mutta kun Väinön piti mennä kepeille kun itse olin keppien oikealla puolella, meinasi Väinö mennä joko ohi tai keppien väärältä puolelta. Hieman treenaamalla sekin alkoi onneksi sujumaan.

Tosin treenatessamme sivussa rengasta, pääsi toiselta treenajalta koira karkuun ja sehän pääsi sitten yllättämään Väinön ja minut siinä samalla. Väinö säikähti ja oli heti puolustamassa itseään. Onneksi herra ei sen enempää ottanut siitä itseensä, mutta sen jälkeen herra ei enää voinut sietää tätä toista koiraa...

Yleisesti ottaen Väinöllä tuntui olevan treeneissä enemmän intoa kuin keskittymiskykyä. Ensimmäisellä kerralla Väinö lähti vain innoissaan juoksemaan pitkin hallin puolikastamme. Herra näytti juoksevan vain juoksemisen ilosta, sai siis kunnon hepulit. Onneksi (tai "onneksi ja onneksi") treeneissä oli meidän lisäksi vain toinen koirakko, joten ei haitannut vaikka herra vähän omiaan touhusikin. Muuten Väinö oli hienosti kontaktissa. Kun päästi herran kopista ulos, ei herra vilkaissutkaan toiseen koiraan, vaan kulki vieressäni tuijottaen että mitäs sitten tehdään. Joten hymyssä suin lähdettiin kotia kohti!