Syksy, siinä vasta ihana vuodenaika. Väinön kanssa olemmekin tällä viikolla nauttineet oikein urakalla syksystä ja käyneet lähes päivittäin metsässä tunnin-puolentoista lenkeillä. On aivan mahtavaa katsoa luonnon väriloistoa samalla kun pieni ystävä saa haistella raikkaita ja erilaisia tuoksuja sen ainaisen ummehtuneen katupölyn sijaan. On ihanaa seurata kun Väinö nauttii häntä heiluen, kun saa vapaasti mennä ja haistella. Välillä täytyy tietysti spurtailla pelkästä juoksemisen riemusta   Samalla harjoiteltiin hieman peruskäskyjä (istu, maahan, sivulle) ja Väinö sai namia kun tuli luokse oma-aloitteisesti tai otti kontaktia. Jos vaikka kontakti paranisi siten myös harrastuksissa

Itsekin jotenkin rentoutuu ihan eri tavalla metsä- kuin remmilenkeillä. Metsässä saa kulkea omissa ajatuksissaan ilman, että tarvitsee koko ajan pelätä, että jostain tulee koira vastaan tai väistää ihmisiä yms. Metsässä on ihanaa kun Väinöä voi pitää vapaana (tai no oikeastaan vielä pitkässä narussa) eikä tarvitse koko ajan harjoitella remmissä kulkemista. Väinö saa mennä omia polkujaan. Kastraation jälkeen Väinö ei ole enää ollut niin kiinnostunut hajuista eikä ole juurikaan lähdössä omille teilleen, vaan pysyy hyvin lähellä. Tai jos jää kauemmas niin sitten tulee hirveä kiire luokse, ettei vaan jää yksin Irti pitämisestä on tullut helpompaa, kun voi luottaa toiseen eikä tarvitse koko ajan pelätä, että milloin se saa jonkun hajun ja häipyy! Voi itsekin kulkea rennommin ja jättää koiran välillä vähän jälkeekin tai antaa mennä edellä kun tietää, ettei se ole karkaamassa