Tämän päiväiset agitreenit menivät olosuhteisiin nähden hyvin. Paikalla oli kaksi uutta koiraa, jotka louskuttivat sivussa. Ja Väinöhän tietysti häiriintyi niistä. Pari kertaa karkasi lähdöstä katsomaan louskuttajia, kun itse olin menossa oikeaan aloituskohtaan. Mutta hienosti muut osasivat häätää Väinön, jolloin sain kutsuttua sen luokse. Ja se jopa tuli!!

Treeneissä harjoiteltiin irtoamista ja sen osalta meni loistavasti. Ensin otettiin eteen lähetys putkelle, seuraavaksi yhden aidan takaa putkelle ja lopuksi kahden aidan takaa putkelle (suora rata). Ideana siis, että itse seistään paikallaan ja koira vain käskytetään putkelle. Väinö tajusi jutun juonen heti ekasta kerrasta ja kaikki osat saatiin kerralla purkkiin Sitten pieni huili ja harjoittelemaan itsekseen puomia ja keppejä. Puomi meni varmasti, tänään tosin oli vauhti vähän kadoksissa... Sama juttu kepeillä, hyvin otti kaikki välit, mutta vauhtia olisi voinut olla enemmän.

Seuraavaksi otettiin sama rata kuin alussa, mutta niin, että nyt tehtiin ympyrää. Eli kaksi aitaa ja putki ja sitten taas kaksi aitaa ja putki. Tarkoituksena oli mennä kierros kahteen kertaan (ja mieluiten yhteen menoon). Väinön kanssa päästiin 1,5 kierrosta, kunnes Väinö tajusi, että ollaan menossa sitä samaa ja poika päätti keksiä muuta tekemistä. Ohjaaja sanoikin, että tässä on juuri fiksun koira dilemma, kun koira ei kestä toistoja, varsinkaan jos harjoitukset ovat koiran osaamistasoon nähden liian helppoja.

Väinön kanssa se onkin ollut hauska huomata, että yleensä eka kierros menee hyvin ja sitten toisella kerralla alkaa ilmetä ongelmia Yksi vaan katsoo tyhmänä, että mehän tehtiin tää jo ja mä osaan tän jo! Et mitäs me tätä vielä tahkotaan... Väinön taidot riittäisivät jo seuraavallekin tasolle ja tämän jakson jälkeen varmasti vaihdetaankin ryhmään. Me kun ollaan junnattu tässä samassa tasossa kohta jo vuoden päivät. Väinön kontaktiongelmat eivät ole antaneet minulle mahdollisuutta oppia kovasti uusia ohjauskuvioita, kun suurin osa ajasta on mennyt pojan paimentamiseen. Nyt kun tuo kontaktikin koiraan on parantunut hurjasti kastraation jälkeen ei tarvitse enää ihan koko aikaa pelätä, että yksi lähtisi omille teilleen. Ja pikku hiljaa oppii hallitsemaan noita tilanteita ja osaa ehkäistä niitä