Ohjaajan sairastelun vuoksi tämän viikon agitreenit jäivät välistä, joten siirrytään suoraan tämän päiväisiin jälkitreeneihin. Tänään jäljet tehtiin metsään, edelliskertaista haastavampaan maastoon. Teimme taas ensin kaksi jälkeä jokaiselle osallistujalle, jonka aikana ensimmäiset jäljet saivat hetken vanheta. Tällä kertaa käytimme sukkahousun punttiin laitettua tonnikalaa jäljen vetämiseen. Ja loppuun tietysti lusikallinen itse tonnikalaa palkinnoksi tehdystä työstä.

Väinön ensimmäinen jälki sisälsi matkalla yhden käännöksen ja vastasi pituudeltaan suurin piirtein aiemmin tehtyjä jälkiä. Jälkien teon + jälkien välisten ajan poika oli kuin tulisilla hiilillä, eli steppaili malttamattomana vuoroaan odotellessa. Itkukin sieltä taisi pari kertaa päästä kun olisi jo halunnut päästä itse asiaan. Kouluttajakin huomasi Väinössä tapahtuneen muutoksen verrattuna edelliseen kertaan ja nauroi pojassa syttyneelle innokkuudelle. Ensimmäisen jäljen poika vetikin tarkasti eikä juuri erehtynyt jäljeltä. Lopussa odottanut palkka katosi nopeasti parempiin suihin.

Toisen jäljen alkaessa Väinö ei meinannut pysyä nahoissaan. Herra veti joka suuntaan, kuin tietäisi, että kohta alkaa! Toinen jälki oli tehty hieman vaikeampaan maastoon (erilaisia pintoja) ja se sisälsi kaksi käännöstä. Jälki oli myös noin tuplasti pidempi kuin aiemmin. Pari kertaa Väinö harhautui oikealta reitiltä, tosin silloinkin kyse oli vain muutamasta metristä. Mutta kun Väinö tajusi että oli hukannut jäljen, palasi poika takaisin etsimään jälkeä ja jatkoi siitä hienosti maaliin asti. Voi sitä pienen pojan riemua  Ensi kerralla kouluttaja vetääkin meille valmiiksi jäljet, jotta ne ehtivät kunnolla vanheta ja tarjoavat Väinölle enemmän haasteita. Katsotaan miten suu sitten pannaan!

Siihen nähden, että tämä oli Väinön kolmas kerta jäljestämisessä, kehui kouluttaja Väinöä luonnonlahjakkuudeksi. Hän kehui myös Väinön taitoa keskittyä itse jälkeen, sitä kuinka rauhallisesti ja järjestelmällisesti Väinö etenee jäljellä. Kouluttaja sanoikin Väinöä pieneksi työnarkomaaniksi, kun on jäljestämisestä kyse Huokaisin, että kumpa poika keskittyisi myös agilityyn samalla innokkuudella ja tarkkuudella (ei välittänyt jälkikurssilla muista koirista juuri mitään, vaan jäljestäminen vei niistä voiton), jolloin kouluttaja antoikin hyvän vinkin ja ehdotti tekemään jäljen ennen treenejä lähimaastoon ja viemään koiran treenien jälkeen jäljestämään. Näin voitaisiin siirtää jäljestämiseen liittyvä tunnetila myös agilityyn, jolloin siihen saataisiin uutta draivia!!