Niin se talvi sitten tulla täräytti tänne Etelä-Suomeenkin. Ja Väinöhän siitä innostui!! Aamulla sinkoili minne sattui pääsemään, kun oli niiiin ihanaa juosta ja sukellella lumessa. Päivällä sama meno jatkui ja tehtiinkin sitten pikkasta vajaat 1,5 h lenkki. Kierrettiin kunnolla: koirapuiston, pellon ja metsän kautta Samalla ihasteltiin kaunista valkoista luontoa. Väinö sai juosta osan matkasta vapaana ja sellaista rallia menikin että oksat pois!! Se saikin monia metrejä minua enemmän kilometrimittariinsa kun juoksenteli polulla edestakaisin. Mutta kivaa oli ja se on pääasia!!

Illalla oltiinkin sitten ensimmäistä kertaa koirakoulu Silkkitassun "Vauhtia luoksetuloon" -kurssilla. Kurssi oli nurmikentällä (tai sen pitäisi olla nurmikenttä, mutta tänään se näytti enemmänkin lumi-/loskakentältä) ja osaanottajia oli huimat kaksi. Me ja sitten eräs nainen mäyräkoiransa kanssa. Tämä ensimmäinen kerta meni lähinnä tutustuessa ja kouluttajan selvitellessä koirien taustoja ja osaamista. Kouluttaja kertoi myös omasta taustastaan avoimesti, joka oli mukavaa. Kun hän kuvaili erästä koiraansa, pystyin niin samaistumaan hänen kertomaansa. Väinökin kun joskus tuntui maailman vaikeimmalta koiralta ja kuinka aluksi käämit paloivat vähän turhankin usein. Mutta hänen sanansa allekirjoitan myös minä: toisaalta sellainen koira on myös maailman paras koira, koska silloin tulee itse oppineeksi erilaisia tapoja kouluttaa ja oppii rutkasti esimerkiksi kärsivällisyyttä. Eikä sitten enää myöhemmin (seuraavien koirien kanssa) stressaa kaikista pikku asioista.

Väinöllä oli tänään taas hyvä päivä ja kouluttaja näki Väinöstä pääasiassa sen hyvän puolen Kouluttaja ihmettelikin, että miten hyvin se tottelee ja kuuntelee urokseksi. Väinö oli hänen mielestään käytökseltään hyvin narttumainen *naurua*. Joten kyllä siitä kastraatioista on ehdottomasti ollut jotain hyötyä (oikeasti ISO apu). Kouluttaja ihasteli myös Väinön osaamista, herralle kun aktivointitemput ja tokoilu eivät ole mikään uusi asia. Muutenkin Väinö oli tänään hyvin kuulolla. Ja en voinut olla kuin ylpeä herrasta

Jo toisen kerran viikon sisään kuulen kouluttajan ihmettelevän Väinön työskentely-innokkuutta. Viime sunnuntaina jäljestyskurssin kouluttaja ihasteli Väinön työmoraalia ja tänään myös Luoksetulo-kurssin kouluttaja. Kertoi vain sitten, että suurin osa villakoirista, jotka tulevat kursseille, ovat lähinnä näyttelykoiria ja istua tapittavat omistajiaan. Varsinkin jäljestyskursseilla villakoiria näkee kuulemma ikävän harvoin, etenkin kun villakoira on alunperin kehitetty metsästyskäyttöön (ollut vedestä noutava). Väinö on siinä suhteessa onnellinen yksilö, että edessä häämöttää aktiivinen tulevaisuus agilityn, jäljestyksen, mahdollisesti tokon, metsässä samoilemisen ja lenkkeilyn merkeissä. Ja tietysti kaikenlaisten erilaisten kurssien ja koirakavereiden tapaamisten muodossa! Ei käy kiistäminen, että tällä koiralla on aika hyvin pullat uunissa!!